ETUSIVU         ESITTELY         SIITOSORIT         KILPAILEVAT ORIT         TAMMAT         TOIMINTA         SÄHKÖPOSTI

Grimwald BE - MUISTOSIVUT

           

© Viivuska, kolme viimeistä kuvaaja ei halua nimeään mainittavan

Perustiedot

Nimi, Lempinimi Grimwald BE, "Waldo" Rotu, Sukupuoli brandenburgin hevonen, ori
Syntymäpäivä, Ikä 13.7.2008, täällä (VARL) Väri, Säkäkorkeus kimo, 168 cm
Painotus esteratsastus (He A, 150cm) VH-tunnus VH04-066-6444
Omistaja Viivuska (VRL-00502) Kasvattaja Viivuska / Belvine
YLA2, ERJ-I, ERL-III, 68 sijoitusta

Yleislaatuarvostelun marraskuun (2011) tilaisuudessa YLA2-palkinto
18 - 29 - 29 - 35 = 111p

ERJ-I-palkinto syyskuun (2011) tilaisuudessa
8 + 50 + 22,75 + 15 + 10 = 105,75

ERL-III-palkinto tammikuun (2012) tilaisuudessa
77,77 % (100 - 63,34 - 45 - 100 - 55 - 50)

III-palkinto (Blackstockin estehevosten laatuarvostelu)
luokassa 2 - vuotias 27. - 28.9.2008
rakenne 6,8 + irtohypytys 5,4 + sukutaulu 9
YHTEENSä: 21,2 pistettä = III -palkinto

Luonne

Hoitaessa Waldo on energinen ja villi hevonen hoitaa, ja usko pois, se ei johdu hevosen nuoruudesta! Se tallustelee ratkeamisen pisteessä paikoillaan ja yrittää välillä liiskata hoitajansa seinään. Tämän tavan se taisi oppia varsana, kun sen laiduntoverina oli komentelevainen tamma, joka töni aina kaikkia muita. Tämä tamma ei kuitenkaan töninyt ihmisiä, kuten Waldo. Waldo taisi soveltaa tamman taktiikkaa huomattuaan, miten inhottavia harjat ovat. Hyvä tapa lyttääntymisen ehkäisemiseksi on tönäistä hevosta kauemmas ennen kuin se edes yrittää mitään. Muuten seurauksena voi olla todella ikävä pannukakku, mutta mitään kummempaa ei ikinä ole käynyt, vakavin taisi olla käden nyrjähdys, ja sekin johtui hoitajan varomattomuudesta. Ainoastaan kokemattomat Waldon kanssa joutuvat kärsimään seinään lyttäyksestä. Tämän takia Waldoa pidetään kiinni jonkun "ei Waldoon tottuneen" kanssa. Kaikki ihmettelevät aina syytä sen riehumiseen, ja meni useampi vuosi hoksata mistä oli kysymys. Waldo näköjään inhoaa harjausta, koska harjat kutittavat sitä, erityisesti kovemmat harjat ja pään harjaus näyttää olevan siitä erityisen kammottavaa. Waldolla on hyvin harvoin sellaisia päiviä, jolloin se jaksaa seisoa paikoillaan, ja oletamme, että osa sen levottomuudesta johtuu sen hermoista, jotka ovat aika vajaat, ottaen huomioon vaikkapa Shetlanninponit, joiden vieressä saattaisi räjähtää pommi ilman mitään reaktiota (ainakin melkein). Waldo saattaa piiskata hännällään hoitajaa, mikä ei ole kovin mukavaa, mutta sen kestää. Tuntuu kuin se ihan tahallaan "huitoisi kärpäsiä pois" ilman mitään syytä, ja osuisi ihan vahingossa hoitajan kasvoihin kun tämä puhdistaa kavioita tai yrittää puhdistaa jalkoja mudasta. Monikaan kokematon ei sen karsinaan halua astua uudestaan, koska Waldo on heidän mielestään "pirullinen hevonen", jolla ei ole mitään toivoa. He ovat kuitenkin väärässä, sillä Waldo on kultainen hevonen pohjimmiltaan, vaikkei sitä usein näytäkään. Sattuu harvoin sellaisia päiviä, mutta silloin se on kultaisin hevonen mitä maa päällään kantaa. Silloin Waldo hirnuu ystävällisesti kaikille tutuilleen ja on niin kiltti kuin olla ja voi. Se on kuin täysin eri hevonen silloin, eikä sitä tunnistaisi ollenkaan samaksi hevoseksi. Näinä päivinä sen karsinassa käyneet ja sitä hoitaneet eivät enää ikinä voi sanoa mitään pahaa siitä "pirullisesta hevosesta, jolla ei ole mitään toivoa", sillä he tietävät, ettei se pidä paikkaansa. Kaikki Waldoa hoitaneet ihmiset odottavat aina innolla mutta kärsivällisesti sitä päivää kun Waldo on taas se kultainen hera, johon kaikki ihastuvat. Usein Waldo kuitenkin räsäyttää hoitajan haaveista todellisuuteen pamauttamalla karsinan ovea protestiksi kaurojen vähyydestä tai harjapakin ilmestymisestä karsinan eteen. Jos vuodesta laskettaisiin, montako "kultaista päivää" on vuodessa, iin kovin montaa niistä ei kertyisi. Lisäksi niiden ajoittaminen on mahdotonta, sillä vaikka jonain vuonna suurin osa päivistä olisikin keväällä, saattavat päivät vaihtaa paikkaansa vaikka syksyyn tai minne vain.
Kavioiden putsaus Waldolta on kovaa urakkaa. Se nojaa juuri sille jalalle, joka on tarkoitus puhdistaa, ja puhdistuksesta tulee lähes mahdotonta. Ja sama toistuu kunnes hoitaja ärsyyntyy ja paiskaa pyyhkeen kehiin. Kavioiden puhdistuksessa Waldolle eivät toimikaan ne tavalliset temput, vaan sitä pitää harhauttaa. Useimmiten Waldo menee lankaan, kun yksi ihminen tulee sen luo etupuolelta ja antaa sille porkkanan. Samalla tämä yrittää tyrkkiä ovelaa Waldoa nojautumaan toiselle puolelle. Waldo nojautuu tietenkin juuri ihmisen puoleen, koska luulee että tämä puhdistaa kaviot. Samaan aikaan toinen ihminen nostaa sen jalan ja puhdistaa sen pikavahtia. Tämän jälkeen Waldo usein myöntää tappionsa, ja on kiltisti sen jälkeen.
Poikkeuksellisesti Waldo on helppo satuloida, ja siitä ei ole harmainta aavistusta, mistä se johtuu. Se odottaa satulointia innoissaan ja seisoo kiltisti paikoillaan, tai ainakin lähes paikoillaan, tömäytellen kavioillaan lattiaan ja seiniin. Se antaa laittaa satulan selkäänsä ja jää hetkeksi odottamaan kunnes ratsastaja on laittanut mahavyön kiinni. Sen jälkeen se yrittää häipyä keinolla millä hyvänsä, vaikka ilman ratsastajaa ja suitsia! Avuksi auttaa vain, se, että sujauttaa suitset päähän ilman että päästää päitsiä mihinkään, sillä muuten olemme pulassa. Kuten useimmilla hevosilla, Waldokaan ei avaa suutaan mielellään, mutta tekee sen, kun sormi työnnetään sen hammaslomaan, jolloin sen on lähes pakko avata suunsa. Kokenut saakin noin sekunnissa Waldon suuhun kuolaimet, ja kokemattomien tuskin kannattaa edes yrittää, sillä niin valmiiksi jo tiedetään, että se on mahdotonta.

Ratsastaessa Waldo on reipas ja mukava hevonen, ja se kulkee korvat hörössä totellen ratsastajan ohjeita mahdollisimman tarkkaan. Jotkut avut ovat sille täysin tuntemattomia tai ainakin se esittää niin. Waldo saattaa ryhtyä laukka-avuista pohkeenväistöön tai se saattaa ryhtyä toteuttamaan etuosakäännöstä vaikka voltille kääntyessä. Tällöin auttavat ainoastaan vastaiset avut, eli jos se on keksinyt, että laukka-avuista mennään pohkeenväistöä, niin siinä tapauksessa pohkeenväistöllä nostetaan laukka jne. Herraa on helppo huijata, ja pian Waldo usein huomaakin jääneensä tappiolle. Waldo on useimmiten pirteä ja ihana ratsastaa, poikkeuksena lumisateiset päivät, sillä se inhoaa kaikkien eniten lunta. Ratsuna Waldo taipuu hyvin ja siitä olisi jopa kouluratsuksi (ainakin melkein), tosin sen keskittymiskyky ei riitä, ja hermotkin ovat olemattomat. Waldo ei pidä muista hevosista, jos ne tulevat liian lähelle. Se luimii ja sen keskittymiskyky herpaantuu, taas kerran. Muutama hevonen on sen kanssa ajautunut tappeluun ihmiset selässä, joten pidämme Waldon ainakin ratsastaessa erillään muista, sillä muuten ei tule kunnollisia tuloksia, ja saattaa sattua vahinkoja, jopa isoja vahinkoja. Waldo hermostuu helposti, ja usein tuloksena ovat kaikenlaiset pukkihypyt ja venkoilut, mitä tahansa kunhan ratsastaja lentää selästä - mahdollisimman inhottavaan paikkaan. Yleensä tämä "inhottava paikka" on kuralätäkkö, usein moni palaa maastosta kuraisena hevostaan taluttaen.
Waldon käynti on energistä ja nopeaa, melkein liian nopeaa. Sen lihakset ovat jännittyneet, aivan kuin se ryntäisi koko ajan laukkaan. Lämmittelyyn meneekin aina kauan, koska Waldo haluaisi rynnätä koko ajan pois, eikä kerkiä lämmitä kunnolla, koska ei rentoudu. Waldon ravi on reipasta ja tasaista. Hyvän lämmittelyn jälkeen se ravaa nätisti ja rennosti, kun taas ilman lämmittelyä mennään - ja kovaa. Peräänannossa Waldo ottaa hyvin takaosan alleen ja ravista tulee tahdikasta ja kaunista katseltavaa. Laukka on Waldolle ehdottomasti se paras askellaji, josta se pitää erityisesti. Sen laukka on jouhevaa ja nopeaa, ja sen askeleet ovat matkaatavoittavat ja melkein yhtä nopeat kuin täysiverisellä. Peräänannossa se kulkee kauniisti kaula kaarella, ja yrittää mennä nätisti, mutta "kauniista ja hillitystä" tulee helposti nopeaa ja hillitöntä, räväkkää katseltavaa. Waldo ei varsinaisesti ole vaikea ratsu, eikä se todellakaan ole mikään sekopää, mutta se vaatii töitä, niin itseltäänkin kuin ratsastajaltaankin.

Esteratsuna Waldo on reipas ja innokas. Se hyppii dramaattisen kaukaa estettä, mutta liitää kuitenkin nätisti yli. Vaikka se on jo muutenkin nopea, uusinnoissa se kiitää ja kääntyy jopa esteen päällä. Useat ihmettelevät sen taitoa kääntyä jopa paikoiltaan - täydessä nelissä. Onko sen kavioissa kenties erikoispitokengät? Ei, ei ole. Entä onko sillä jalassa kumitossut, vai miksi sen kaviot pitävät niin hyvin? Siihen ei ole vastausta. Kenties se on perinnöllistä, kenties se johtuu jostain muusta.
Vaikka siltä ei vaikutakaan, Waldokin osaa olla tarvittaessa hillitty ja tasapainoinen esteratsu. Silloin tällöin se ylittää esteet ottamatta minkäänlaista riskiä, hypäten normaalin hevosen askeleista. Tämä ei kuitenkaan toistu usein, ja Waldo hyppii minkä tahansa esteen yli, milloin tahansa, riippumatta sen koosta, väristä tai olosuhteista, yli mennään kaikesta - myös tarhan porteista, totta kai. Waldo on rohkea esteratsu eikä se pelkää ottaa riskejä. Kun se ottaa haasteen vastaan, se ei suostu lopettamaan ennen kuin saa sen voitettua. Se ottaa jokaisen esteen henkilökohtaisena haasteena ja hyppii ne yli mahdollisimman korkealta. Meillä on muutama kuvakin, joissa se ylittää vain vähän kavalettia isompia esteitä noin kahden metrin korkeudesta.
Esteiden hyppiminen ei ole Waldon mielestä koskaan liikaa, ja se hyppisi mielellään monta tuntia putkeen, jos sen vain annettaisi hyppiä. Aika vierähtääkin hyvin nopeasti sen hyppiessä loistavia hyppyjään. Vain harvoin Waldo kieltää. Melkein aina se hyppää uhkarohkeastikin, vaikka se tarkoittaisi loukkaantumista. Yli mennään - missä vain, milloin vain ja miten vain...

Koulussa hitaasti lämpenevänä hevosena lämmittelyyn pitää varata runsaasti aikaa, jotta ehtii ratsastaa edes vartin tehokkaasti. Waldo kulkee kauniisti kuolaimella, mutta saattaa sekoilla ja sotkeentua askelissaan tylsistyessään, kuten yleensä tekee. Se sekoilee usein useamman minuutin kunnes keskittyy ja hakeutuu kuolaimelle. Se saattaa rynnätä hyvinkin kovaan vauhtiin rennostakin laukannostosta ja tuloksena on usein kiitolaukka, eli neli, kuten jotkut sitä kutsuvat. Apujen kanssa sekoilun takia siitä ei ikinä olisi kouluratsuksi, sillä se ymmärtää useimmat avut väärin. Raippaa käytettyään ratsastaja huomaa varasti, mitä löytyy pukkinappi, ja minkä takia ei kannata käyttää raippaa. Se osaa yksinkertaisimmat asiat leikiten, ja vaikeuksia löytyy vain askellajien hillitsemisessä mm. kootussa laukassa. Sen on vaikea hillitä askeliaan, jotka ovat luonnostaan suuret ja nopeat. Kootuissa askellajeissa sen pitäisi liikkua lyhyemmillä askelilla, mitä ei yleensä tapahdu. Hyvin helposti tuloksena saattaa olla laukka, joka vaihtelee nelin ja kootun välillä, eli hassun näköistä laukkaa tulee, pakostikin.
Waldo on innostuessaan vaativa hidastettava, ja jos millään ei voida pysähtyä, pitää se ajaa seinää päin, silloin se ainakin pysähtyy. Waldo liikkuu yleensä kauniisti, kunnes tylsistyy, ja sitten meneekin ränttäliksi. Pukkihypyt ja kaikenlainen värkkääminen alkaa, eikä siitä tahdo tulla loppua. Sillä ei hermojensa takia kisata juurikaan koulussa, vaan se on sille vain mukavaa ja villiä vaihtelua hyppimiseen.

Maastossa Waldo on mukava ja varmajalkainen hevonen. Sillä onnistuu niin vuorenpolkujen kävely kuin laukkaradalla laukkaaminen. Se kulkee reippaasti ja rakastaa kovaa menoa. Vakioreittiimme kuuluu tietenkin muutaman kilometrin tasainen laukkasuora, jossa päästämme usein Waldon höyryt pihalle. Ennen laukkaa se kävelee korvat hörössä ja odottaa kaiken aikaa sitä "sapelihammastiikeriä". Se saattaa lähteä kiitolaukkaan yllättävästä pikkulinnusta tai uudesta roskapöntöstä. Laukan jälkeen Waldo on tapojensa vastaisesti rauhallinen ja helppo hallittava, ja sitä hallitsisi lapsikin. Se kävelee rennosti ja rauhallisesti, eikä ole enää säikky tai liian reipas, kuten yleensä. Se on tyytyväinen kohtaloonsa ja käyttäytyy iisisti.
Ylensä Waldo ei juuri käsistä lähde, vaikka löytyisikin jotain yllättävää. Se yleensä ryntää kiitolaukkaan, mutta se rauhoittuu viimeistään muutaman kilometrin päässä, ja hyvin harvoin se vahingossa tiputtaa ratsastajan selästään, sillä se yrittää tietoisesti ja vaistonvaraisesti pitää ihmisen selässään pakotilanteessa. Sanon siksi "vahingossa", sillä kuten jo aiemmin on mainittu, se pudottaa ihmisen tahallaan, ja mielellään juuri kuralätäköihin. Maastoon kannattaakin varautua kuraa ja vettä kestävillä vaatteilla, ja meikata ei tarvitse, sillä usein Waldo meikkaa ratsastajansa taitavasti - mudalla.
Waldo kulkee muuten nätisti myös itsekseen, mutta maastosäikkynä sen kaverina kannattaa olla ainakin yksi hevonen, sillä muuten mennään, ja mahdollisuus eksymisestä on olemassa. Vetohevosena Waldo ei yksin mielellään ole, mutta pärjää lyhyitä matkoja, ellei matkan varrelta löydy mitään pelottavaa, kuten roskapönttöjä yms. Se menee kiltisti aina niihin asti, mutta hermojen mennessä se katkoo helposti aisat, ja silloin vasta pulassa ollaan kun pitää raahata painava reki, tai kärryt, pois maastosta, kenties keskeltä metsää.

Kisoissa Waldo on kuin eri hevonen. Se nousee helposti autoon ja odottaa kisoja hulluna. Se on vaikea purkaa, sillä se tuntuu lähtevän käsistä ja äkkiä. Verrytellessä Waldo kulkee nätisti ja yrittää olla ryntäämättä kiitolaukkaan. Aina ei onnistuta, mutta kokeneen ratsastajan käsissä se pysyy paikoillaan, ellei oteta lukuun pientä tepastelua ja hermostunutta pään heiluttelua. Suorituksen aikana Waldo on reipas ja keskittyy vain rataan. Se lentää yli riippumatta esteen koosta tai väristä. Se kieltää hyvin harvoin, ja usein se pääsee uusintakierrokselle, ellei ratsastaja möhli. Kisojen jälkeen Waldo on useamman tunnin reipas ja energinen. Se on vaikea sada takaisin autoon, koska se ei haluaisi lähteä pois. Myöhemmin se kuitenkin rauhoittuu, viimeistään kunnon yöunien jälkeen.
Taluttaessa Waldo kulkee nätisti, kunnes vastaan tulee tammoja. Silloin lähdetään, ja kovaa. Hillitseminen on usein hankalaa, mutta nyt hieman vanhempana se on mahdollista.
Kengittäessä Waldo seisoo kiltisti paikoillaan ja odottaa kengittäjän häipymistä. Illalla se rupeaa riehumaan ja riekkumaan kuin mikäkin nuori orivarsa. Se kuitenkin rauhoittuu noin tunnissa, ja sen jälkeen se on entisellään. Eläinlääkärillä Waldo on reipas ja luimii. Se täytyy usein rauhoittaa, että se pysyisi edes hetken paikoillaan. Taitavissa käsissä se pysyy paikoillaan ja onkin monen mielestä kaikesta huolimatta hyväkäytöksinen ja mukava ori.
Kiitos Twilightfann

Sukutaulu

i. Gemäss Bandit GER YLA3 †
brandenburg, kimo, 160 cm
ii. Tuntematon (evm)
brdbg, rn, isokokoinen
iii. Tuntematon (evm)
iie. Tuntematon (evm)
ie. Perfect Woman GER (evm)
brdbg, km, 172 cm
iei. Master One (evm)
iee. Pretty Sandra (evm)
e. Mauve Thirrin GER YLA3, ERJ-III, SJP-III †
brandenburg, kimo, 168 cm
ei. Lupiccino GER (evm)
brdbg, km, 157 cm
eii. Eustazio GER (evm)
eie. Tongoo-Soopia GER (evm)
ee. Aizalyasni GER (evm)
brdbg, km, 170 cm
eei. Candogan (evm)
eee. Lyudmila (evm)

Sukuselvitys

Waldon isä Gemäss Bandit GER on jotenkuten menestynyt ori, jonka luonne voittaa silti sen osaamisen! Jälkeläisiäkin löytyy hyvin ja sijoituksiakin näkyy. Orille on jo siunattu iäksi 20-vuotta, muttei se sen reipasta ja elämänhaluista menoa pilaa. Eläkepäivät se saa viettää rennosti oleskellen ja nauttia sen uran tuomasta maineesta. Eikä jälkeläistenkään uran seuraaminen pahitteeksi ole.

Isänisästä ei koskaan tarkemmin oikein mitään muuta kuin se, että se löytyi eräänä päivänä tamman laitumelta. Jos se pystyi hyppäämään n. 170cm aidan, se oli luultavasti hyvä hyppäämään ja kooltaan iso. Isovanhemmista ei myöskään tiedeta mitään muuta kuin sen, että ne olivat luultavasti saksalaisia puoliverisiä.

Isänemä Perfect Woman GER oli Saksassa mainetta niittänyt kaunokainen, joka kiersi myös satunnaisesti näyttelyissä. Se oli erittäin hyväkäytöksinen ja lempeä tamma, jolle siunautui useita jälkeläisiä. Tamma kuoli vanhuuteen vuonna 2007. Isänemänisä Master One oli kouluratsastuksessa mainetta kerännyt komistus, jonka lahjakkuudet riittivät oikein kansainvälisille radoille saakka. Asunut lähes koko elinikänsä Belgiassa omistajansa siitolassa ja käynnyt välillä Saksassa jalostuspuuhissa. Rauhallinen mutta orimainen luonne on tehnyt siitä todella symppiksen ratsun. Isänemänemä oli Bretty Sandra, jolla lahjakkuus oli luultavasti verissä. Tamma loisti estekentillä kansaivälisillä vesillä ja luonteen puolesta se oli rauhallinen ja upea ratsu, vaikka säikkyi joskus turhankin paljon. Estekentät se kuitenkin jätti jalkavammansa takia hyvin nopeasti ja siirtyi jalostuspuolelle. Varsoja syntyikin aika lailla, joista suurin osa on ollut todella laadukkaita.

Waldon emä Mauve Thirrin GER oli estepuolella menestynyt lahjakas tamma, joka oli ratsastaessa tarpeeksi herkkä mutta sopivan tasainen ratsastaa. Tamma kuoli jouluna vuonna 2009 virukseen eivätkä voimat riittäneet, olihan sille jo ikää kertynyt yli 30-vuotta. Silti sen muisto ja menestys on tallella.

Emänisä Lupiccino GER on jokseenkin pieni ori, joka on mukavasti menestynyt esteradoilla. Se saa myös loistaa maastoesteradoillakin ja luonteen puolesta se on todella hyvä ratsu. Vaikka sen rakenne ei ole kovin komea, on se silti mahdottoman lahjakas. Emänisänisä Eustazio GER on estepainotteinen ja ratsastaessa aika vaativa hevonen, jolta löytyy paljon hyppyvoimaa. Kiellot on sille arkipäivää mutta menestystä on silti sadellut kansallisen tason estekisoissa niin Saksassa, kuin Belgiassakin. johon se asettui vanhempana. Jalostuskin on sujunut hyvin ja jälkeläiset ovat perineet isältään hyvän hyppytaktiikan. Emänisänemä, joka nimettiin Tongoo-Soopia GER, on silmiinpistävä hevonen, jota ei voi olla ihailematta. Saksassa syntynyt ratsu on estekentillä loistanut kaviokas ja jalostuksessa ahkerasti käytetty. Sen pieni koko on peritytynyt jälkeläisille. Luonteeltaan tamma on tulinen, mutta ikää tullessa se rauhottui huomattavasti.

Emänemä Aizalyasni GER on isokokoinen mutta lahjakas ratsu, jolla ollaan kilpailtu niin esteissä, koulua kuin maastoesteitäkin. Myös valjakkoajoakin on kilpailtu. Pääura sillä on ollut esteet, joita se on kilpaillut helpoissa luokissa. Näyttelyissäkin se on menestynyt, varsinkin kun se oli nuorempi. Luonteeltaan se on kovin ystävällinen, ratsastaessa hyvin mukava tapaus. Emänemänisä Candogan on vain menestynyt esteillä, vaikka sille on luotu taito olla monilahjakas tapaus. Se on kiertänyt niin esteitä kuin kenttääkin, eikä vammoilta vältytty. Tämän takia ori siirettiin kokonaan vain rataesteille, kun se vanheni. Ja hyvä niin, menestystä tuli jopa Belgian mestaruuskisoille saakka. Vanhennettua se rupesi kiertämään näyttelyitä hyvällä menestyksellä. Luonteeltaan se on tosi orimainen, muttei tekisi pahaa kärpäsellekkään. Emänemänemä Lyudumila on esteratojen loistava tähti. Se on hyvin sirorakenteinen ja kaunis lahjakkuus, joka on menestynyt ympäri Eurooppaa. Näyttelytkin sujuvat siltä ihan hyvin, eikä varsatkaan ole hääppöisiä. Ratsastaessa se on mukava ja ketterä, myös jokseenkin herkkä. Muuten mukava tapaus.

kiitos Karooo

Kilpailukalenteri

Estekilpailut - Vain sijoitukset

1.12.2009 - KUTSU - 150 cm (ERJ) - 1/50
30.11.2009 - KUTSU - 150 cm (ERJ) - 3/30
29.11.2009 - KUTSU - 150 cm (ERJ) - 1/50
29.11.2009 - KUTSU - 150 cm (ERJ) - 4/50
21.11.2009 - KUTSU - 150 cm (ERJ) - 4/50
21.11.2009 - KUTSU - 150 cm (ERJ) - 1/50
18.11.2009 - KUTSU - 130 cm (ERJ) - 1/100
18.11.2009 - KUTSU - 130 cm (ERJ) - 3/100
17.11.2009 - KUTSU - 130 cm (ERJ) - 3/100
16.11.2009 - KUTSU - 140 cm (ERJ) - 8/100
16.11.2009 - KUTSU - 130 cm (ERJ) - 3/100
6.11.2009 - KUTSU - 150 cm (ERJ) - 4/30
5.11.2009 - KUTSU - 150 cm (ERJ) - 3/28
4.11.2009 - KUTSU - 150 cm (ERJ) - 1/28
4.11.2009 - KUTSU - 150 cm (ERJ) - 3/30
4.11.2009 - KUTSU - 140 cm (ERJ) - 4/30
2.11.2009 - KUTSU - 150 cm (ERJ) - 1/28
2.11.2009 - KUTSU - 150 cm (ERJ) - 2/30
2.11.2009 - KUTSU - 140 cm (ERJ) - 2/30
17.10.2009 - KUTSU - 140 cm (ERJ) - 1/100
9.10.2009 - KUTSU - 150 cm (ERJ) - 2/30
7.10.2009 - KUTSU - 150 cm (ERJ) - 1/30
6.10.2009 - KUTSU - 150 cm (ERJ) - 1/30
26.9.2009 - KUTSU - 140 cm (ERJ) - 3/50
13.9.2009 - KUTSU - 120 cm (ERJ) - 4/50
3.9.2009 - KUTSU - 130 cm (ERJ) - 8/100
1.9.2009 - KUTSU - 150 cm (ERJ) - 3/100
1.9.2009 - KUTSU - 130 cm (ERJ) - 1/100
23.7.2009 - KUTSU - 150 cm (ERJ) - 4/32
21.7.2009 - KUTSU - 130 cm (ERJ) - 1/28
20.7.2009 - KUTSU - 150 cm (ERJ) - 2/34
12.7.2009 - KUTSU - 150 cm (ERJ) - 1/30
6.7.2009 - KUTSU - 120 cm (ERJ) - 2/69
10.6.2009 - KUTSU - 140 cm (ERJ) - 2/26
16.5.2009 - KUTSU - 100 cm (ERJ) - 4/24
16.5.2009 - KUTSU - 130 cm (ERJ) - 5/26
7.4.2009 - KUTSU - 150 cm (ERJ) - 5/35
5.4.2009 - KUTSU - 150 cm (ERJ) - 3/35
4.4.2009 - KUTSU - 150 cm (ERJ) - 4/35
2.4.2009 - KUTSU - 150 cm (ERJ) - 3/35
25.3.2009 - KUTSU - 140 cm (ERJ) - 1/52
26.1.2009 - KUTSU - 150 cm (ERJ) - 5/60
24.1.2009 - KUTSU - 130 cm (ERJ) - 2/26
24.1.2009 - KUTSU - 140 cm (ERJ) - 4/50
23.1.2009 - KUTSU - 140 cm (ERJ) - 3/50
21.1.2009 - KUTSU - 140 cm (ERJ) - 6/38
20.1.2009 - KUTSU - 150 cm (ERJ) - 3/60
19.1.2009 - KUTSU - 120 cm (ERJ) - 1/60
18.1.2009 - KUTSU - 120 cm (ERJ) - 1/60
10.1.2009 - KUTSU - 150 cm (ERJ) - 3/27
8.1.2009 - KUTSU - 130 cm (ERJ) - 4/29

25.12.2008 - KUTSU - 140 cm (ERJ) - 6/45
23.12.2008 - KUTSU - 120 cm (ERJ) - 2/86
22.12.2008 - KUTSU - 150 cm (ERJ) - 6/63
22.12.2008 - KUTSU - 130 cm (ERJ) - 8/83
7.12.2008 - KUTSU - 120 cm (ERJ) - 1/56
2.12.2008 - KUTSU - 140 cm (ERJ) - 2/44
1.12.2008 - KUTSU - 130 cm (ERJ) - 3/54
1.12.2008 - KUTSU - 100 cm (ERJ) - 1/79
24.11.2008 - KUTSU - 150 cm (ERJ) - 2/40
17.11.2008 - KUTSU - 140 cm (ERJ) - 2/38
17.11.2008 - KUTSU - 120 cm (ERJ) - 3/87
17.11.2008 - KUTSU - 150 cm (ERJ) - 3/16
17.11.2008 - KUTSU - 140 cm (ERJ) - 3/18
15.11.2008 - KUTSU - 150 cm (ERJ) - 4/16
15.11.2008 - KUTSU - 140 cm (ERJ) - 3/18
13.11.2008 - KUTSU - 150 cm (ERJ) - 2/16
13.11.2008 - KUTSU - 140 cm (ERJ) - 4/18

Jälkeläisinfo

Grimwald BE periyttää jälkeläisilleen: kimo väri, energinen luonteeltaan, tarkka avuille, reipas esteillä, jouhevat matkaavoittavat liikkeet.

Grimwald BE on käytettävissä jalostukseen seuraavien rotujen tammoille: brandenburg. Tamman tulee olla estepainoitteinen ja sen suvun tulee olla 1 polvinen. Grimwald BE astuu tammoja vain omalla tallillaan, mutta siitä on saataville myös pakasteita. Hinnasto löytyy toiminta-sivulta.

Jälkeläiset

t. Gaelle Belv, synt. 1.3.2010, e. Anafrid BE, om. evia
o. Gales BE, synt. 28.11.2009, e. Silke von Hildegard, om. Maru
t. Getha Belv, synt. 23.11.2009, e. Svanhild Libertina, om. Lilla
t. Gardis BE, synt. 1.7.2009, e. Svanhild Libertina, om. Ziki
t. Goldy BE, synt. 18.2.2009, e. Silke von Hildegard, om. Viivuska

Päiväkirja

Päiväkirjamerkinnät kirjoittanut Viivuska, valmennukset muiden käsialaa

Pitkästä aikaa hevosen selkään

Edellinen irtohypitystunti antoi niin hyvän mielen, että jo seuraavana päivän uskalluin itse Waldon selkään. Päätin kuitenkin olla vaatimatta orilta vielä mahdottomuuksia ja panostimmekin pääasiassa esteiden lähestymiseen kuin itse hyppäämiseen. Pidin esteet mahdollisimman matalina, mutta kuitenkin niin, että ori joutuu hyppäämään. Hyppäsimme myös jumppasarjoja, että orin selkä vetreytyisi pitkän hyppytauon jälkeen. Lopuksi kävimme pihalla myös vähän kokeilessa uutta ulos rakennettua vesiestettä, joka rakennettiin juuri Waldoa varten, että sen kanssa pääsisimme jo kotioloissa testaamaan veden ylitystä.

Esteiden paluu

Tänään sitten palailimme pistkästi aikaa hyppimään esteitä. Orilla oli selvästi vähän ylimääräistä energiaa, joten päätin jääd suosista maan pinnalle ja irtohypittää oria maneesissa.
Ensin juoksitin sitä molempiin suuntiin niin, että se varmasti liikkui irtonaisesti ja tarpeeksi reippaasti. Sitten pystytin pienen jumppasarjan ja annoin orin mennä sen pari kertaa ravissa. Ori oli todella energisen näköinen joten pyysin sitä suosista laukkaamaan. Ori nosti hyvin jalkojaan ja oli selvästi jo hyvässä fiiliksessä isompia esteitä varten. Laitoinkin sitten pystyyn pienen pystyn ja pienen välin jälkeen suhteellisen ison okserin. Ori hyppäsi molemmat hyvin lennokkaasti, joten nostin niitä pikku hiljaa. Ihan äärirajoille emme menneet, mutta ori osoitti, että se on selvästi parantunut vammastaan täysin.

Takaisin sorvin ääreen

Nyt on sitten kulunut puolitoista viikkoa Waldon pienestä tapaturmasta. Ori on nyt fyysisesti hyvässä kunnossa, mutta jotenkin sen tapaturma aiheutti sen mielenalaan muutosta. Vaikka tiedän, että hyppääminen varmasti piristäisi oria, se saa vielä odottaa ja päätimme lähteä pienelle maastolenkille, että ori edes vähän vetristyisi.
Maastoon päästyämme ori oli jo selvästi reippaamman oloinen ja pieni ravityöskentely teki sille hyvää. Peltoaukiolla vähän laukkailimme lujempaa, että ori sai päästellä vähän höyryjä. Kotiin päin palasimme letkeästi ravaten.

Tapaturma laitumella

Waldo oli sitten iltansa ratoksi päättänyt karata laitumeltaan. Puuaita ja sähkönarut olivat ihan tuusan nuuskana kun ori oli päättänyt puoliksi hypätä ja puoliksi rynniä aidan läpi. Waldo ei kuitenkaan säästynyt itsekään vammoilta. Sen takaseen tuli isohko haava ja eläinlääkäri jouduttiin kutsumaan paikalle. Vaikka haava ei ollut paha, ori selvästi arkoi takajalkaansa. Eläinlääkäri määräsi sen lepoon noin viikoksi. Tämä sitten aiheuttaa meille pienen tauon harjoittelussa. Toisaalta kisoihin on vielä sen verran aikaa, että toivotaan orin parantuvan ennen niitä täydelliseksi. Ohjeeksi annettiin pari päivää lepoa karsinassa ja loppuaika pientä jaloittelua tasaisella maalla. Ratsastuksen saisi aloittaa puolentoista viikonpäästä.

Estevalmennus tutun tallilla

Tuttuni kutsui minut ja Waldon valmennukseen tallilleen, jonne hän oli kutsunut myös pari muuta isojen luokkien ratsastajaa ja hommannut asiantuntevan valmentajan.
Aloittelimme valmennuksen valmentajan mielestä helpolla kouluväännöllä. Tavoitteena oli saada hevonen ensin täysin rennoksi, mutta kuitenkin kuuliaiseksi ennen kuin edes siirtyisimme hyppäämään. Sitten kun kaikki hevoset oli saatu hyvin liikkumaan, aloitimme estehyppelyn parilla verryttelyhypyllä.
Aloitimme itse tehtävät heti vaativalla suhteutetulla välillä, jossa esteinä oli iso pysty ja vähän matalampi trippeli. Kävimme tehtävää niin monta kertaa läpi, että kaikilla oli varmasti suhteutetut välit tämän harjoituksen jälkeen kunnossa. Tässä vaiheessa alkoi ratsastajan kunto jo olla koetuksella, mutta valmentaja vain jaksoi.
Seuraavaksi hän pyysi meitä hyppäämään kolmoissarjaa. Sarjaharjoittelun jälkeen hän vielä kokosi meille em. tehtävien pohjalta pienen radan, jota sitten harjoittelimme koko loppuajan.
Loppuverryttelyssä sekä ratsastaja, että ratsu oli niin väsynyt, että paljon ei enää jaksettu panostaa.

Esterääkki

Päätin tehdä itselleni ja vähän myös orille pienen rääkki tunnin. Kuntoa piti vielä vähän kohottaa, koska kova kisaputki oli tulossa. Pyysin tallityttöjä rakentamaan meille pienen radan pätkän kentälle ja itse pystyttelin alkuverryttelyä varten viiden esteen jumppasarjan.
Aloitimme ihan perusverryttelyillä, mutta pian siirryimme ravaamaan vielä puomeina olevaa jumppasarjaa. Ensiksi työskin oria ravissa ja pian otettiin laukkamukaan. Nostin myös pikkuhiljaa pikkupystyjen korkeutta. Lopuksi kokeilimme jumppasarjaa vielä ilman jalustimia pariin otteeseen, mikä paransi myös ratsastajan istuntaa.
Sitten siirryimme itse rataharjoitteluun. Tallitytöt olivat rakentaneet hyvin korkean radan, mikä oli suunniteltu kisasuoritusta ajatellen. Ensiksi hyppäsimme radan ihan verryttelymielessä vähän matalemmalla korkeudella. Sitten nostimme esteet melkein maksimikorkeuteen ja pyysin Waldolta jo vähän enemmän. Lopuksi hyppäsimme radan vielä ihan maksiminopeudelle. Tavoitteena oli saada ajatuksia jo uusintaradalle. Lopuksi vielä jäähdyttelin oria.

Retkellä naapuritallille

Päätimme näin vaihtelun vuoksi lähteä Waldon kanssa vähän katselemassa uusia paikkoja, kun naapuriimme oli perustettu uusi talli. Omistaja oli ehdottanut, että tulisin jonkin hevosen kanssa testaamaan hänen estekalustoaan ja otin siis Waldon mukaan. Matka sujui mukavasti pientä maastotietä pitkin. Aluveryttelynkin ehdimme suorittaa jo ennen kuin saavuimme naapurin kentälle.
Naapuri oli jo valmiiksi pystyttänyt meille mukavan helpon radan. Hyppäämisen aloitimme pienellä okserilla, jonka Waldo pariin kertaan hyppäsi hieman laiskasti. Päätimme heti vähän nostaa estekorkeutta, että myö sitse hevonen pääsisi vaihtiin. Parin lisäverruttelyhypyn jälkeen aloitimmekin koko radan hyppäämistä. Hyppäsimme sen läpi muutamaan otteeseen. Kehuin naapurillemme kentän hyvää pohjaa ja esteiden hyvää tukevuutta ja muunneltavuutta. Pienen juttutuokion jälkeen lähdimme Waldon kanssa kotia kohta.

Estevalmennus

Aloittelimme valmennuksen itsenäisellä veryttelyllä. Käskin Viivuskaa ratsastamaan oria mahdollisimman herkäksi ja letkeäksi. Ori liikkuikin suhteellisen hyvin eteenpäin. Ennen hyppäämistä treenasimme vähän askeleen pidentämistä ravi - ja laukkapuomeilla.
Hyppäämisen aloitimme parilla verryttelyhypyllä pienillä pystyillä. Verryttelyn jälkeen siirryimme harjoittelemaan pysty-okseri-okseri-kolmoissarjaa. Tavoitteena oli keskittyä varsinkin keskimmäiseen esteeseen ja sen hyvään lähestymiseen. Pikku hiljaa myös nostimme esteiden korkeutta, että Waldolta vaadittaisiin koko ajan enemmän. Ori hyppäsi rehellisesti, mutta ratsastaja voisi itse vähän olla enemmän hypyissä mukana, ettei ori joudu tekemään kaikkea työtä itse.
Lopuksi vielä teimme loppuverryttelyt ravissa.
Valmentajana toimi Tanja

Estevalmennus

Aloitimme valmennuksen jälleen itsenäisellä verryttelyllä. Tänään tehtävä oli hypätä kuuden esteen rataa. Verrytellessänne rakentelin rataa. Esteisiin kuului kolme pystyä, kaksi okseri ja yksi trippeli. Verrytely näytti sujuvan oikein hyvin. Säädin esteet metrin korkeuteen paitsi yhden verryttelyesteen 80cm.
Kun olitte hetken levänneet, aloitimme muutamalla verryttelyesteellä. Ensimmäinen hyppy meni muuten hyvin, mutta Waldo tuli hieman liian lähelle. Kehotin säätelemään laukan paremmin. Kaksi seuraavaa hyppyä sujuivat oikein hyvin. Sitten nostin pystynkin metriin. Aloitimme ensimmäisen kierroksen. Ensimmäinen este oli laineella varustettu pysty, josta piti jatkaa kaartaen vasemmalle seuraavalle esteelle, joka oli okseri. Kaksi ensimmäistä hyppyä meni oikein hyvin, mutta esteiden välissä Waldo rupesi liisäämään laukkaa hieman liikkaa, tarkkaivaisuutta temmon kanssa. Sitten tulitte suhteutellu pysty-okserille, jonka väliin oli tarkoitus tulla 5 laukka-askelta. Waldo teki väliin 4, joka kertoi jälleen liian "lujasta" vauhdista. Sitten vielä lävistäjällä oleva pysty ja päädyssä oleva trippeli. Pysty sujui hyvin, mutta trippelille lähestyitte hieman huolimattomasti, jonka seurauksena ajauduitte liian lähelle ja viimeinen puomi putosi. Nostin esteet 120cm ja pyysin tulemaan uudestaan.
Seuraava kierros sujui paremmin kun ensimmäinen, kiinnitit hyvin huomiota laukan tempoon. Sitten viimeinen kierros, jolloin esteet olivat sen 150cm. Viimeinen kierros sujui ehdottomasti parhaiten. Lähestymiset olivat hyviä ja hyppyetäisyys loistava, hienoa työtä molemmilta. Sitten itsenäinen loppuverryttely eteenalas.
Valmentajana toimi Ansku

Estevalmennus

Valmennus alkoi vauhdikkaasti teidän siirtyessä raviin. Waldo alkoi esitellä keskiravia ja meitä molempia alkoi naurattaa. Sait Waldon kuitenkin takaisin normaalitempoiseen raviin ja hyvälle kuolaintuntumalle.
Teitte paljon ympyröitä ja huomasin, että myös tämä hevonen liiraaa takapuoltaan poispäin mpyränkaarelta, kehotin tämänkin hevosen kanssa vahtimaan takapuolta ulkopohkeella. Nostit laukan ja aloit laukata kevyessä istunnassa ympyröitä. Sujui oikein hyvin.
Hevonen rentoutui todella hyvin. Annoin teidän levätä hetken, jonka aikana rakensin kuuden esteen jumppasarjan. Aloitimme 80cm korkuisista esteistä. Muut olivat pystyjä, mutta viimeinen oli okseri. Pyysin nostamaan laukan ja lähestyä jumppasarjalle. Ensimmäinen kierros meni oikein hyvin, mutta koita pitää kätesi rennompana koko jumppasarjan ajan. Voit olla myös hieman kevyemmässä istunnassa koko jumppasarjan. Nostin esteet 100cm ja tulitte uudelleen. Sujui jo paljon paremmin. Parin kerran jälkeen esteet olivat 130cm. Ori hyppäsi todella hienoja ja hyviä hyppyjä.
Viimeisellä kierroksella taisit itse jäädä ensimmäisellä esteellä hieman jälkeen. Sitten vihonviimeinen kierros, jolloin esteet olivat 140cm korkuisia, viimeinen este hieman suurempi. Ori ponnisti todella hienosti ja sinä pysyit todella hyvin rentona ja annoit Waldon hoitaa hommansa. Loppuverryttely itsenäiseti, eteenalas.
Valmentajana toimi Ansku

Estevalmennus - aiheena korkeat pystyesteet

Waldo lämpesi mukavasti, ja kulki koko ajan hyvin kuolaimella. Ori kuitenkin vähän hidasteli, eivätkä eteenpäinajavat apusi oikein toimineet. Kunnon muistutuksen jälkeen Waldo kuitenkin vähän raippani, ja päästiin itse asiaan. Aluksi aloitimme ihan matalilla lämmittelyesteillä, kuuttakymmentä ja kahdeksaakymmentä senttiä. Ori hyppäsi hyvin, kaari pysyi hyvänä ja hypyt olivat lennokkaita. Metrikin sujui ongelmitta, samoin 120, 130, 140 ja 150 senttisetkin, vaikka viimeisissä ori joutui jo todella työskentelemään. Waldo kuitenkin keskittyi hyvin hyppyihin, ja suoritti lähes kaikki puhtaasti.
Korotin sitten yhden esteen 155 senttiin. Ori ei epäröinyt, ja hyppäsi puhtaasti monta kertaa. Koska orilla riitti energiaa, nostin vielä sataankuuteenkymmeneenkin. Waldo lähestyi estettä keskittyneesti, ja ponnisti hyvin, päästen juuri ja juuri esteen yli. Myötäsit hyvin hyppyyn, etkä ollut selässä orin liikkeitten tiellä. Sen muutaman kerran puhtaasti päästyänne oli hyvä lopettaa. Orilla voisi olla kapasiteettia isompiinkin esteisiin, kunhan treeniä olisi tarpeeksi.
valmentajana oli Hrönnfani

Estevalmennus

Aloitimme irtojuoksutuksella, jotta saisimme hiukan varmuutta hevoseen ja sen rentoutumaan. Waldo oli ensiksi hieman varautunut ja jännittynyt, sen huomasi jäykistä raviaskeleista. Ori kiersi kaiken maneesista löytyvän pöhisten ja jäykästi hypähdellen. Hetken kuluttua Waldo alkoi tutkia pelottavia asioita ja huomasi, ettei ole mitään vaarallista. Siitähän se riemu repesi, ori ryntäili riemusta ympäri maneesia ja hypähteli leikkisästi. Rakensin hypytyskujan ja Waldo hyppäsi hyvin rohkean näköisenä esteet ja näkyi olevan ylpeä ylittäessään esteet puhtaasti muutamaan kertaan. Satuloidessasi oritta laitoin muurin ja vesiesteen, sekä pystysarjan maneesiin. Toivoin orin olevan hiukan rennompi ja olikin se. Valkoinen hevonen käveli ylvään näköisenä uraa pitkin ja keveästi loikkasi rentoon raviin. En pyytänyt teiltä mitään erikoisempaa, perus verryttelyn vain, koska periaatteessahan Waldo oli jo lämmitelty.

Waldo ylsi jopa hienoihin laukanvaihtoihin, se uhkui energiaa, rohkeutta ja ylpeyttä. Erikoisemmat esteetkään eivät tällä kertaa saaneet havahtumaan tätä oritta. Muuri meni aivan helposti täydessä 150cm korkeudessaan puhtaasti, tässä vaiheessa ori vain loikkasi yli ja säilytti rytmin, mutta vaihtaessasi muurin jälkeen pystysarjalle ori alkoi vetämään älyttömällä vauhdilla, eikä enää keskittynyt lainkaan jalkoihinsa. Tässä kohtaa saatiin harjoitella, ennen kuin puomit pysyivät paikoillaan. Vesiesteellä ori muisti taas kuunnella ja hyppäsi hyvin. On syytä olla ylpeä noista suorituksista. Loppuverryttely tehtiin ulkona raikkaassa lumisateessa viltti lautasten päällä. Keskustelimme ratsastuksestasi ja päätimme vielä tallissa hieroa orilta jännitykset ja maitohapot pois. Ori todellakin nautti hieronnasta ja venyttelystä. Alahuuli lörpötti ja Waldo nukkui tyytyväisen näköisenä. Saimme paljon aikaan tällä hoitotoimenpiteellä.

Oritta täytyy muistaa hieroa säännöllisesti. Siihen täytyy luottaa ja sille täytyy välittää luottamusta juttelemalla rauhoittavasti ja näyttämällä, ettei sillä ole mitään pelättävää.
valmentajana oli Laura P

Estevalmennus

Waldo olikin oikea aikapommi. Heti alkukäynneistä lähtien se höselsi eteenpäin mahdollisimman nopeasti ja aivan sen näköisenä, että se ryöstää millä hetkellä hyvänsä. Vaistomaisesti Viivuskakin jäykistyi selässä. Sempä takia alkukäyntien aikana pidimmekin oikein kunnon ratsastajan jumpan. Pyöriteltiin olkapäitä, nilkkoja, polvia. Venyteltiin selästä käsin ym. Muistutin Viivuskaa olemaan rentona, niin Waldonkin on helpompi rentoutua. Kohta kehotin kokoamaan ohjat ja aloittamaan käyntityöskentelyn volteilla, pysähdyksillä ja peruutuksilla. Waldo höselsi yhä aivan mahdottomasti eikä olisi tahtonut ollenkaan keskittyä. Muistutin puolipidätteistä ja kehotin ratsastamaan avut kunnolla läpi. Viivuska teki työtä käskettyä ja pian Waldo alkoi kuin alkoikin rauhoittua. Kun käynti oli verrytelty huolellisesti molempiin suuntiin, kehotin nostamaan kevyen ravin. Kehotin tekemään erittäin paljon voltteja, kiemurauria, suunnanvaihdoksia ja siirtymisiä. Jotta esterata menee hyvin, täytyy myös hevonen saada hyvin avuille heti alkuverryttelyistä lähtien. Waldo oli yhä aivan liian reipas, mutta rento. Hetken ravailtuanne laitoin toiseen päätyyn pääty-ympyrälle kolme ravipuomia ja toiselle pitkälle sivulle viisi ravipuomia. Niitä saitte sitten ylittää oman halun mukaan. Puomit sujuivat tieltä loistavasti, joten vaikeutin tehtävää. Ympyrällä olevien puomien välejä muutin lyhyemmäksi niin, että ravia täytyy lyhentää jos aikoo päästä hienosti puomeista yli. Pitkällä sivulla olevien puomien välejä taas pidensin niin, että ravia täytyy pidentää. Ympyrällä olevat puomit aiheuttivat teille selvästi ongelmia, Waldo kun olisi jälleen vain halunnut mennä niiden yli mahdollisimman lujaa. Rauhallisella ja napakalla asenteella Viivuska sai orin kuitenkin pian toimimaan. Pitkällä sivulla olevat puomit sen sijaan eivät aiheuttaneet juurikaan ongelmia. Siirryimme toiselle pääty-ympyrälle, sille, missä ei ollut puomeja. Kehotin nostamaan laukan. Fiksasimme ensin laukan temmon sopivaksi, ja siinä menikin jonkin aika. Waldo innostui aivan järjettömästi ja olisi halunnut vain kaahottaa mahdollisimman lujaa. Viivuska sai tehdä kovasti töitä saadakseen laukan rauhalliseksi. Lopulta se kuitenkin onnistui. Kehotin teitä tekemään ympyrällä ravi-laukka siirtymisiä sekä pienentämään ja suurentamaan ympyrää. Muista asettaa huolellisesti, ratsasta sisäpohje paremmin läpi! Kun laukka oli rentoa ja vetreää molempiin suuntiin, muutin toisella ympyrällä ja pitkällä sivulla olevien puomien välit Waldon laukalle sopiviksi. Tulitte puomit pariin kertaan vielä molempiin suuntiin ennenkuin saitte levähdystauon käynnissä. Levähdystaukonne aikana kokosin teille pienen esteradan. Toiselle pitkälle sivulle kohosi kolmoissarja, jonka ensimmäinen osa oli 40cm korkea ristikko, toinen osa 50cm korkea pysty ja kolmas osa 60cm korkea okseri. Muualle kentälle hyppyjärjestyksessä kohosivat seuraavat esteet: vesieste 50cm, muuri 60cm ja trippeli 60cm. Laskin aluksi kolmoissarjan kakkos ja kolmos osan alas ja saitte tulla ensimmäistä pystyä yksittäisenä esteenä verryttelyssä. Pari ensimmäistä verryttelyestettä sujui hyvin, joten päästin teidät hyppäämään rataa. Rata meni oikein hienosti. Waldon hyppytyyli on erittäin näyttävä ja se hyppää järjettömällä ilmavaralla. Pidä ori kuitenkin enemmän käden ja pohkeen välissä, katso, että se on koko ajan sinun hallinnassasi ja noudattaa myös pidätteitäsi heti. Korotin esteitä seuraavasti: kolmoissarjan eka osa pystyksi ja 60cm, toka osa 80cm ja kolmas osa (okseri) 100cm, vesieste 80cm, muuri 70cm ja trippeli 80cm. Tällä kertaa rata vaati selvästi enemmän keskittymistä. Rata sujui kuitenkin hienosti, joskin minua häiritsi yhä se, että Waldo ei selvästikään ollut täysin hallinnassasi. Korotin rataa 110-130cm korkeuteen. Trippeli oli ainoa 130cm este, muut 110-120cm. Waldo kaahotti radan aivan liian lujaa ja tällä kertaa vauhti 18:53 21.9.201118:53 21.9.2011 kostautui. Rata meni vähän niin ja näin, kaksi puomia kolahti alas ja meno näytti erittäin hallitsemattomalta ja suoraan sanottuna pelottavalta. Otit laukkaa ympyrällä pari kierrosta, varmistit että Waldo on jälleen hallinnassasi. Ja eikun uusi yritys! Tällä kertaa sujui erittäin hienosti. Loppuverryttelyissä harjoittelimme vielä siirtymisiä. Siirtymisissä ongelmakohtana oli selkeästi se, että ne eivät olleet pehmeitä vaan töksähtäviä. Muista valmistella apusi paremmin ja käytä runsaasti puolipidätteitä, eiköhän se siitä lähde sujumaan!
valmentajana oli Jenna S.
VIRTUAALIHEVONEN

VIRTUAALITALLI
A SIM-GAME STABLE